Terry Pratchett – Niistäjä

24.7.2017

niistäjäSam Vimes on Ankh-Morporkin kaupunginvartioston komentaja ja Ankhin herttua. Hänen vaimonsa Lady Sybil on vihdoinkin onnistunut suostuttelemaan miehensä lomalle heidän kartanolleen maaseudun rauhaan. Vimes ei ole koskaan pitänyt lomaa, joten joutilaat kaksi viikkoa pois Ankh-Morporkin kaupungin vilinästä hermostuttavat ja harmittavat häntä. Maaseudulla on niin hiljaistakin.

Lomaa ei ole ehtinyt kulua montaakaan päivää, kun Sam Vimesin eteen tulee hiiden ruumis. Kylän seppäkin on kadonnut keskusteltuaan Vimesin kanssa. Kaikenlaista hämärää vaikuttaa olevan meneillään. Ja koska poliisimies on lomallaankin poliisimies, Vimes ei voi antaa asioiden olla. Maaseudun rauhasta paljastuu muun muassa murhamiehiä, salakuljetusta ja orjakauppaa.

Sam Vimes on kirjan päähenkilö ja hän on lakiin ja järjestykseen luottava poliisi, kaikkien kunnioittama auktoriteetti. Tosin herttuan roolissaan hän on hieman hukassa. Mielestäni kirjan kiehtovin hahmo on silti Vimesin miespalvelija Willikins, joka on sekoitus sekä herrasmiestä että salamurhaajaa. Kerrassaan hengenvaarallinen henkilö! Myös maaseudun nuorella poliisikonstaapelilla Feeney Yläpystyllä on suurehko rooli tarinassa. Hän on kehityskelpoinen nuori poliisimies, joka pääsee kunnioitetun Sam Vimesin oppiin.

Kuten Pratchettin kirjoissa aina, niin Niistäjässäkin on omat huumorilla höystetyt teemansa: lajismi, orjakauppa, älyllisten olentojen kansainvälinen salakuljetus ja lajien oikeuksien polkeminen. Hiisiä pidetään lähes eläinten kaltaisina olentoina, vaikka niillä on oma kielensä ja kulttuurinsa. Suuri osa muista lajeista ei vain ymmärrä niitä. Aina on onneksi muutama henkilö, jotka puolustavat heikompiaan. Ja lapset, jotka eivät vielä arvota maailmaa samalla tavalla kuin aikuiset. Aina on Sam Vimes, jolle kaikki ovat saman arvoisia lain edessä.

Niistäjässä Terry Prathcett on jälleen kerran luonut loistavan ja huumorilla höystetyn seikkailun. Vaikka suuri osa Pratchettin kirjoista on luettavissa yksittäisinä teoksina, niin on aina hauska huomata tuttuja henkilöitä jokaisessa kirjassa. Niistäjässä niin hahmot kuin aihekin olivat hyviä ja kiinnostavia. Tosin osa hahmoista on aina joissain määrin ennestään tuttuja, joten kaikkiin on jo valmiiksi vähän kiintynyt. Toistan varmaankin itseäni, mutta Pratchett on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan minua kiehtoo sekoitus fantasiaa, huumoria, parodiaa ja filosofiaa. Ja ehdottomasti hänen tyylinsä kirjoittaa. Se ilahduttaa minua kerta toisensa jälkeen.

 

”Vimes menehtyi… Aurinko putosi taivaalta, hirmuliskot valtasivat maailman, tähdet räjähtivät ja sammuivat ja kaikki toivo sammui korahtaen kadotuksen suonsilmään ja kaasu täytti taivaanvahvuuden ja syttyi ja katso: uusi taivas syntyi, sillä oli huolellinen luoja ja haltija ja uusi kiekko ilmestyi ja oi! ja mahdollisesti myös ’totisesti’, elämä ryömi maalle valtameristä, tai ehkä ei sittenkään, sillä maailmahan oli jumalten luoma – asia oli pitkälti sivustakatsojasta kiinni – ja liskoista tuli vähemmän suomuisia liskoja, tai sitten ei, ja niistä liskoista tuli lintuja ja toukista syntyi perhosia ja muuan omenalaji kehittyi banaaniksi ja ehkäpä jonkinlainen apina putosi puusta ja tajusi, että elämä oli mukavampaa, kun ei tarvinnut koko ajan pidellä kiinni jostakin ja vain muutamassa miljoonassa vuodessa se keksi housut ja koreat raidalliset hatut ja lopulta krokkettipelin ja siinä seisoi Vimes maagisesti jälleensyntyneenä kyläaukiolla seuraamassa intoilijan hymyileviä kasvoja.”

 

Alkuperäisteos: Snuff
Kirjoittaja: Terry Pratchett, 2011
Suomennos: Mika Kivimäki, 2016
Kustantaja: Karisto
Sivut: 389

 

Osta Niistäjä

Tallenna

Wrap Up

  • 8/10
    Sisältö
  • 9/10
    Tekstin luettavuus
  • 9/10
    Ulkoasu

Plussat

  • Huumori
  • Parodia
  • Willikins

Miinukset

  • Pratchettin viimeisimpiä kirjoja

No Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *