Lataa...
En ole suuri dekkareiden ystävä. Mutta. Salla Simukan Lumikki -trilogiaa on kuitenkin sen verran vakuuttavasti vinkattu, että minunkin kiinnostukseni sitä kohtaan heräsi. Näin trilogiasta tehdyn trailerin – en tiennyt, että kirjoistakin tehdään nykyään trailereita – mikä oli todella vetävä. Ainakin minuun se kolahti.
Ah, paluu Midnightiin. Day Shift on jatkoa Charlaine Harrisin kirjoittamalle uudelle sarjalle, joka kertoo Teksasilaisesta pikkukylästä ja sen asukkaista. Ensimmäisen osan Midnight Crossroad blogikirjoitukseni voit lukea täältä. Charlaine Harris on yksi suosikkikirjailijoitani ja pidin tämän sarjan avausosasta, joten uskonpa viihtyväni myös Day Shiftin parissa.
Minulta oli mennyt kaikki hypetys Jessica Townsendin Nevermoor kirjan ympärillä täysin ohi huomioni. Kuulin Nevermoorista ensimmäisen kerran vasta maalis-huhtikuussa, kun olin mukana kirjavinkkauksessa. Väkisinkin kiinnostukseni heräsi, kun kirjaa mainostettiin Harry Potterin seuraajaksi.
Margaret Atwoodin Orjattaresi on alun perin ilmestynyt vuonna 1985. Pinnalle sen nosti taas kirjan pohjalta tehty tv-sarja The Handmaid’s Tale. Tv-sarjaa en ole vielä nähnyt, mutta kirja alkoi kovasti kiinnostamaan, kun sen ympärillä kävi niin kova kuhina.
Etsiskelin luettavaa Helmet lukuhaastetta 2018 varten. Pohdiskelin, että mikä olisi kiinnostava kirja kohtaan 9: kirjan kansi on yksivärinen. Kirjasammon sivuilla selailin aikani vihreäkantisia kirjoja ja vastaan tuli Anya Setonin Vihreä hämärä.
Hei kaikille! Blogissani on tosiaan ollut pidemmän aikaa hiljaista, kun opiskelu ja työharjoittelu ja valmistuminen ja muutto ja ja ja on vienyt paljon aikaa. Sitten oli pakko vähän hengähtää ja olla tekemättä mitään erityistä. Ja olla asettamatta paineita itselleen siitä, että ei tee mitään. Vaikeaa.
Alice Hoffmanin The Rules of Magic osui silmiini sattumalta kirjastossa. Jokin kirjan kannessa veti minua puoleensa. Kannessa luki myös, että kirja on kauan odotettu esiosa Hoffmanin aikaisemmalle teokselle Practical Magic (1995), joka on suomennettu nimellä Noitasisaret. Nimi vaikutti tutulta ja hoksasin sen johtuvan siitä, että olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joka kantaa samaa nimeä. Sen pääosissa ovat Sandra Bullock ja Nicole Kidman. Pidin elokuvasta ja molemmat kirjat alkoivat kiinnostaa minua entistä enemmän. Lainasin sitten molemmat kirjat, mutta päätin aloittaa tästä esiosasta.
Laurent Gounellen Matka yli onnen esteiden on yli miljoona kappaletta myynyt menestysteos. Itse huomasin sen ensimmäisen kerran Facebookin uutisvirrassa Gummeruksen mainoksessa. Kirjan kansi kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja myös aihe – mikä tekee meistä onnellisia – oli kiinnostava.
Pekka Hyysalo (s. 1990) oli lupaava suomalainen freestylehiihtäjä, mutta hänen uransa päättyi vakavaan loukkaantumiseen vuonna 2010. Ennen onnettomuutta Hyysalo kilpaili big airissa, half pipessa ja slopestylessä ja ehti nousta menestyksekkään kautensa 2009 – 2010 päätteeksi big airin maailmanrankingissa sijalle 11. Ylläksellä huhtikuussa 2010 kuvauksissa tapahtunut onnettomuus muutti kaiken.
Peter Wattsin Sokeanäkö kiinnitti huomioni jo viime vuoden puolella, kun etsiskelin luettavaa edellistä Helmet lukuhaastetta varten. Vinkki tuli Maskun kunnankirjastolta. Kirjan kansi ja takakannen teksti saivat minut kiinnostumaan. Myös sisäkansiin painetut kehuvat ja ylistävät kirja-arvostelut kutkuttelivat ja kiusoittelivat syystä tai toisesta mieltäni. Ne houkuttelivat lukemaan ja lupailivat jotakin aivan uutta ja erilaista verrattuna siihen, mitä yleensä mielelläni luen. Eikä ole aivan huono suositus sekään, että Wattsin Sokeanäkö on palkittu ilmestyessään (2006) vuoden parhaana tieteisromaanina.
Viimeisimmät kommentit