Etusivu - Minun Mielessä - Kirjablogi

Alice Hoffmanin The Rules of Magic osui silmiini sattumalta kirjastossa. Jokin kirjan kannessa veti minua puoleensa. Kannessa luki myös, että kirja on kauan odotettu esiosa Hoffmanin aikaisemmalle teokselle Practical Magic (1995), joka on suomennettu nimellä Noitasisaret. Nimi vaikutti tutulta ja hoksasin sen johtuvan siitä, että olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joka kantaa samaa nimeä. Sen pääosissa ovat Sandra Bullock ja Nicole Kidman. Pidin elokuvasta ja molemmat kirjat alkoivat kiinnostaa minua entistä enemmän. Lainasin sitten molemmat kirjat, mutta päätin aloittaa tästä esiosasta.

Laurent Gounellen Matka yli onnen esteiden on yli miljoona kappaletta myynyt menestysteos. Itse huomasin sen ensimmäisen kerran Facebookin uutisvirrassa Gummeruksen mainoksessa. Kirjan kansi kiinnitti ensimmäisenä huomioni ja myös aihe – mikä tekee meistä onnellisia – oli kiinnostava.

Pekka Hyysalo (s. 1990) oli lupaava suomalainen freestylehiihtäjä, mutta hänen uransa päättyi vakavaan loukkaantumiseen vuonna 2010. Ennen onnettomuutta Hyysalo kilpaili big airissa, half pipessa ja slopestylessä ja ehti nousta menestyksekkään kautensa 2009 – 2010 päätteeksi big airin maailmanrankingissa sijalle 11. Ylläksellä huhtikuussa 2010 kuvauksissa tapahtunut onnettomuus muutti kaiken.

Peter Wattsin Sokeanäkö kiinnitti huomioni jo viime vuoden puolella, kun etsiskelin luettavaa edellistä Helmet lukuhaastetta varten. Vinkki tuli Maskun kunnankirjastolta. Kirjan kansi ja takakannen teksti saivat minut kiinnostumaan. Myös sisäkansiin painetut kehuvat ja ylistävät kirja-arvostelut kutkuttelivat ja kiusoittelivat syystä tai toisesta mieltäni. Ne houkuttelivat lukemaan ja lupailivat jotakin aivan uutta ja erilaista verrattuna siihen, mitä yleensä mielelläni luen. Eikä ole aivan huono suositus sekään, että Wattsin Sokeanäkö on palkittu ilmestyessään (2006) vuoden parhaana tieteisromaanina.

Charlaine Harris on yksi lempikirjailijoistani. Tämä uusi Harrisin kirjoittama sarja, Midnight Texas, sattui silmiini sattumalta kirjastossa kuljeskellessani. Ensimmäisen osan nimi on Midnight Crossroad. Tutustuin Harrisiin ensimmäisen kerran silloin kun vampyyrit olivat ”se juttu” ja True Blood tv-sarja oli pinnalla. Kyseinen tv-sarjahan on tehty Harrisin Sookie Stackhouse -kirjasarjan pohjalta. Kaikki Sookie -kirjat (13 osaa) olen siis lukenut ja pidin niistä paljon. Pidin myös toisesta Harrisin kirjoittamasta sarjasta, joka kertoo Harper Connellysta (4 osaa). Molemmat sarjat, kuten myös tämä uusin, löytyvät spefi-osastolta, kuinkas muutenkaan.

Sarah J. Maas on saanut minut täysin lumoihinsa Throne of Glass fantasiasarjallaan. Olen korviani myöten rakastunut hänen luomaansa maailmaan ja henkilöihin. Maasin tyyli kirjoittaa on hengästyttävä, henkeäsalpaava. Crown of Midnight on sarjan toinen osa ja jatkaa Celaena Sardothienin matkan seuraamista. Kirja on ilmestynyt myös jo suomeksi nimellä Throne of Glass –  Keskiyön kruunu.

Olen itse harrastanut CrossFitiä vuodesta 2014, joten kun silmiini osui T.J. Murphyn kirja, jonka aiheena on CrossFit, niin kiinnostukseni totta kai heräsi. Itselleni CrossFitistä on tullut pysyvä osa elämää, oikeastaan elämäntapa. Se on vähän niin kuin huume, tarvitsen sitä. Siispä ajattelin, että olisipa mielenkiintoista ja hauskaa tietää, mitä ja miten lajista kirjoitetaan ja miten kirjoittaja ja muut kirjassa esiintyvät henkilöt ovat sen kokeneet.

Neil Gaimanin Hautausmaan poikaa minulle suositteli koulukaverini. Neil Gaiman on minulle kirjailijana entuudestaan tuttu. Tosin täytyy myöntää, että vaikka minulla onkin mielikuva siitä, että olen aikaisemmin lukenut hänen kirjojaan (mm. Unohdetut jumalat ja Coraline), niin niiden sisältö on jotakuinkin hämärän peitossa. Ilmeisesti olen kuitenkin pitänyt niistä, koska en muista jättäneeni yhtään kesken =) Varmasti ne palautuisivat mieleen, jos kirjoja vähän selailisin. Kun lukee paljon, on miltei mahdotonta muistaa kaikkea ilman pientä muistin herättelyä.

Katharine McGeen esikoisromaani Tuhat kerrosta – Pudotus on trilogian avausosa. Kiinnostuin kirjasta keskustellessani nuortenkirjojen genreistä ja siitä mihin suuntaan suosittu spefi genre on menossa. Erilaiset dystopiat ovat pitkään olleet pinnalla, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että seuraava suosikki voisi olla utopia. Toisin sanoen, saattaa olla aika siirtyä kurjista tulevaisuudenkuvista ihanneyhteiskuntaan. Seuraamme mielenkiinnolla, mitä seuraavat vuodet tuovat genrerintamalla tullessaan.

Terry Pratchettin Vapaat pikkumiehet aloittaa Tiffany Särkysestä kertovan Kiekkomaailmaan sijoittuvan nuorten kirjasarjan. Vaikka mielestäni Vapaat pikkumiehet sopii kyllä kaiken ikäisille Pratchett faneille. Olen lukenut Vapaat pikkumiehet joskus aikaisemminkin, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että halusin virkistää muistiani ennen kuin siirryn eteenpäin sarjan muihin osiin, joista viimeksi luin Keskiyö ylläni. Kirjasarja on kiva lukea järjestyksessä, vaikka kirjat ovatkin luettavissa ihan yksittäisinä tarinoina.