Terry Pratchett – FC Akateemiset

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi lukenut Terry Pratchettin kirjan. Onneksi nappasin FC Akateemiset ohimennen kirjastosta mukaani, sillä ovat ne Pratchettin kirjat vaan niin hyviä! Ensimmäisiltä sivuilta asti hihittelin itsekseni Kiekkomaailmaa, henkilöitä ja tapahtumia. Näitä lisää kiitos!

Juoni

Jalkapallo. Kirjan nimestäkin – FC Akateemiset – sen voi jo päätellä. Ankh-Morporkissa on aina pelattu jalkapalloa, mutta säännöt, jos sellaisia on ollut, ovat olleet monenkirjavat. Ja ”jalkapallona” on ollut esine, jonka potkaisu on vaatinut kovakärkiset saappaat. Kun Näkymättömän Yliopiston velhoille tulee ilmi, että heidän rahoituksensa katkeaa, elleivät he osallistu jalkapallopeliin, heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin perustaa oma joukkue. Velhot eivät ole järin urheilullisia, mutta heidän onnekseen he saavat valmentajakseen erikoisen Nuttin, joka on siihen asti ollut kynttilänvalajana Näkymättömässä Yliopistossa. Kätköstä löytyy myös vanha uurna, josta löytyy jalkapallon perinteiset säännöt.

Henkilöt

Luonnollisesti potkupallon parissa sähläävät velhot, mutta kirjan pääosissa ovat kuitenkin Nutt, Glenda, Trev Todennäköinen ja Julietta. Nutt ja Trev ovat Näkymättömän Yliopiston kynttilänvalajia ja Glenda ja Julietta kokkaavat Yliopiston Yökeittiössä.

Kukaan ei oikein tiedä kuka tai mikä Nutt oikein on ja mistä hän on tullut. Nutt on ahkera, miellyttämishaluinen ja erittäin hyväkäytöksinen. Nutt tuntuu tietävän kaikesta kaiken, sillä hän on lukenut paljon.

Glendan valtakunta on Yökeittiö, jota hän tyytyväisenä johtaa. Glenda on taitava kokki, jonka taidot on yllättävän laajalti tunnettu. Hän huolehtii lähimmäisistään ja pyrkii pitäytymään perinteissä. Kaunis Julietta on Glendan suojatti, sillä tyttö ei ole älykkäimmästä päästä. Jonkun on katsottava, ettei hän joudu huonoille teille.

Trevillä on hunsvotin maine, mutta hän on oikeasti ihan kunnon tyyppi. Trev pitää jalkapallosta ja on hyväkin siinä, mutta on luvannut äidilleen olla pelaamatta.

Arvio

Olen aina pitänyt Kiekkomaailmasta ja sen tarinoista. Osa on parempia kuin toiset ja FC Akateemiset on ihan hyvä. Jalkapallosta en itse ole urheiluna tai aiheena erityisen kiinnostunut, mutta Prathcett saa siitäkin huumorillaan hauskan. Ja jalkapalloon perehtyneet varmaan saavat kirjasta enemmänkin irti. Vaikka kyllä tällaista jalkapallomaallikkoakin huvitti kovasti pelin käsittämättömien sääntöjen vatvominen ja velhojen tähtipelaaja Bengo Macarona. Valitettavaa on, että osa kirjan huumorista ja vitseistä ei toimi suomennettuina.

Prathcettin kirjoissa on aina jokin aihe tai teema. Pidän Prathcettin tavasta kirjoittaa ja käsitellä asioita huumorin ja kärjistyksien avulla. Tässä kirjassa aiheena on tietysti jalkapallo. Teemana on mielestäni erilaisuus ja halu kuulua joukkoon, ja jossain määrin stereotypiatkin. Nutt näkee paljon vaivaa ollakseen mahdollisimman tavallinen, jotta ei erotu joukosta ja hänet hyväksyttäisiin. Erilaisuus ei ole helppoa edes Kiekkomaailmassa. Tosin kirjassa käy ilmi, että moniin ryhmiin – kuten peikkoihin ja kääpiöihin – on ajan mittaan totuttu ja ne ovat jo tavallisia, vaikka nekin on joskus nähty erilaisina, jopa vaarallisina. Näin on usein todellisuudessakin. Stereotypioista mainittakoon kauniit mallit ja tyhmyys. Tämäkin on mielestäni erilaisuuden käsittelyä. Muun muassa kateus ja pelko voivat saada kanssaihmiset käyttäytymään typerästi ja ajattelemattomasti. Usein joukossa tyhmyys tiivistyy ja siksi tarvitaan ennakkoluulottomia ihmisiä ja ystäviä, niin kuin tässä kirjassa Glenda, Trev ja Julietta.

Velhot ovat aina viihdyttäviä, mutta tässä kirjassa pidin hahmoista erityisesti Nuttista, joka haluaa kovasti kuulua joukkoon ja olla arvokas. Nuttia tekee mieli halata oikein kunnolla ja rutistaa lujasti! Glendasta pidin myös. Hän on oikeudenmukainen ja pitää ystäviensä puolta ja haluaa heille parasta.

FC Akateemiset oli ihan viihdyttävä, mutta ei suosikkini Pratchettin tuotannosta. Tähän mennessä paras lukemani Kiekkomaailmasta kertova kirja on Viikatemies (Reaper Man). Jos et ole aikaisemmin lukenut Prathcettia, niin suosittelen aloittamaan siitä.

Alkuperäisteos: Unseen Academicals
Kirjoittaja: Terry Pratchett, 2009
Suomennos: Mika Kivimäki, 2014
Kustantaja: Karisto
Sivut: 447